Lauantai

Kävin salilla puhkumassa pois eilistä pizzaa. Olin alkuun ihan yksin. Tavallaan puhelin ei ole mukana, mutta nyt otin sen tueksi ja turvaksi. Jos jotakin olisi sattunut, niin alyissään ollessa olisi voinut soittaa apuva. Toki niissä laitteissa ei saa itseään telottua, mutta olisinhan voinut pudota kuntopyörän päältä kiihkeästi polkiessani ;)

Tänään olen palannut normaaliin ruokavalioon, eikä yhtään ole vaikeaa. Ei kaduta eilinen repsahtaminen, kun se oli suunniteltua. Karkkejakin olisi kaapissa vaikka pienelle komppanialle, mutta en  meinaa niitä sieltä syödä. Minulla on ollut karkkipäivä lauantaina jo monen monta vuotta.  Ostin päivällä tummaa suklaata, jonka kaakaopitoisuus on 81 %. Sitä ei tartte suklaanhinkuun monta palaa syödä. On se sen verran erimakuista, kuin tavalliset suklaat. Sitä otan palasen iltapalan jälkeen.

Lepoa ja rauhaa

Tänään en harrastanut mitään sen kummempaa liikuntaa. Pitää olla välillä vapaatakin tästä treenauksesta. Imuroin aamulla ja siinä tuli venytyksiä, kun villakoiria metsäsästi sänkyjen ja kaappien alta. En tiedä eilinen perunannostoko vai jumppa rasitti polvea, mutta siihen kyllä kolotti pitkin viime yötä ja aamua. Pyöräiltyä tuli ehkä 5-6 km.

Kävin ostamassa toiset treenihousut. Saa yhdet olla käytössä ja toiset välillä pyykissä. Tähän varusteluun on mennyt jonkin verran rahaa, kun ei oikein ollut sopivia kamppeita. Eipä sen puoleen se on osa sitä sitoutumista tähän hommaan. Mitä hullua minä niillä muuta tekisin. En sitten niin mitään.

Anu sanoi minulle, että vaakaa ei välttämättä tartte tuijottaa. Minähän tietysti aamulla sille kipusin ja kappas vain kilo on lähtenyt taas viikkoon. Nyt on lähes kolme kiloa vähentynyt läski tästä naisesta. Minähän hyppelehdin pitkin olohuonetta ja kiljuin ilosta. Onneksi mies on tottunut näihin hulluuskohtauksiin, eikä juurikaan ihmetellyt.

Tänään aion olla itselleni armollinen ja ottaa saunakaljan sekä jotain muutakin lihottavaa ja epäterveellistä herkkua. Mielestäni itseltään ei pidä kieltää kaikkea. Jos välillä retkahtaa johonkin, niin sen jälkeen vaan jatkaa sitä uuden uljaan elämän tavoittelua. Ei tämä saa olla niin tiukkapipoista, vaikka tosissani olenkin.

Jumpasta

Piti vielä illan lopuksi ruveta kirjoittamaan miten siellä jumpassa kävi. Kerrankin voin sanoa, etten ollut suurin (paksuudeltani) joukossa. Voisin melkein sanoa, että laihimmasta päästä. Jees.

Jumppa oli luultavasti ihan perus kauraa. Ei onneksi sitä, että nainen siellä edessä lyö tamburiinilla tahtia ja kiljuu hyppy, hyppy. Niin kuin oli silloin miekka ja kivi, kun olin koulussa. Luulen, että ne oli ihan tavallisia liikkeitä, mitä noissa jumpissa yleensä on. Yhtä liikettä en voinut tehdä, kun polveen kävi, mutta jos ei pysty johonkin niin saa tehdä toisellalailla joka ei kuormita kipeitä paikkoja.

Välillä sekosin liikkeissä, mutta sallittakoon se näin ensikertalaiselle. Onnistuin vielä tälläämään itseni eturiviin niin, että varmaan kaikki takanaolijat näki munailuni. Ihme ja kumma eihän tuo pahemmmin edes hävettänyt. Liekö nuo muiltakaan niin nappiin osuneet.

Pitänee kaivautua kohta kirjan kanssa petiin. Olisi telkussa Beck elokuvakin, mutta voipi olla että jää katsomatta. Nukkumatti lyö lapiolla otsaan, ja siinä sitä ollaan.

Aarrgh punkki

Lähdettiin aamulla mökille perunannostoon, joten tämän päivän venyttelyt tuli hoidettua siellä. Ainakin jalkalihaksissa tuntui ja selkäkin ilmoitteli itsestään. Onneksi on tullut venyteltyä tällä viikolla muutenkin, niin en usko paikkojen kipeytyvän. Ennen kyllä joka paikkaa kolotti, kun vähänkin oli kumarrellut pellolla tai kukkapenkkeja laitellessa.

Kotona rupesi sisäreittä kutittamaan ja ryllykkä kun olen, niin en ihan sitä nähnyt mikä siellä oli. Joku vaan tuntui sormeen kun nahkaani koettelin. Piti miehelle reisi tunkea nenän eteen ja kysyä mikä siellä on. Toisaalta arvasin, että punkkihan se siellä. Ei nimittäin ole ensimmäinen ja tuskin vielä viimeinenkään punkki joka minussa on ollut kiinni. Niinpä niin punkkihan siellä oli pers pystyssä imemässä verta.

Nyt saa taas jonkin aikaa vahdata, ettei borrelioosi tule siitä puremasta. Olen senkin jo kerran sairastanut. Muutama vuosi sitten alkukeväästä punkki oli hädintuskin kiinni jalassa, mutta niin vain borrelioosin sain. Söin siihen tietenkin antibioottikuurin, mutta kun se on niin ikävä tauti, että siitä voi saada vaikka mitä jälkijuttuja, jotka voi tulla vasta vuosien kuluttua.

Salilla en tänään käynyt, mutta jumppaan menen illalla. Saas nähdä mitä kivaa ja kivuliasta siitä löytyy :) Ikinä ennen kun en ole ollut. Ja sitten vähän hirtehishuumoria loppuun.
Ensimmäinen päivä se on hirressäkin vaikeinta, kyllä siihen sitten tottuu.

Keskiviikon kuulumisia

Aamulla pyöräilin kymmenisen kilometriä. Kävin yhdessä haastattelussa, joka voi vielä poikia jotakin työn tynkää tms. Oli sen verran lämmin sää, että viskasin hupparin reppuun kesken matkan ja viilettelin t-paidassa. Tai siis olihan mulla tietenkin housut alaosassa.Heh heh.

Kotiin tultua söin makaronilaatikkoa, joka onkin yksi herkuistani. Olen nyt kuitenkin  muuttanut  syömistäni niin, että syön pienempiä annoksia. Ennen lautanen oli 30 senttiä halkaisijaltaan ja niitä kun veti pari ruokaa kukkuroillaan niin jopa oli Aliisalla tuhti olo. Nyt lautanen on pienempi ja en ota uutta annosta. Minun kielelläni heiniä eli siis kasviksia olen syönyt myös enemmän kuin ennen. Pyrin syömään 5-6 kertaa päivässä, ettei nälkä ehtisi tulla missään välissä.

Syönnin jälkeen piti tietysti ottaa pienet päikkärit. Tälläsin yantramaton petini päälle ja kävin siihen selälleni. En osaa tavallaan nukkua selälläni, mutta siihen  olin nukahtanut ja tunnin päästä heräsin selkä hyvin kuvioituna. Höpsähdin viime syksynä tuohon mattoon ja minusta se on kyllä ihan hyvä.Karistelin enimmät unet silmistäni ja polkaisin salille.

Treenaus tuntui ihan hyvältä ja sain yhtä laitetta lukuunottamatta kaikki toistot tehtyä. Hyvä minä. Muistin nyt ottaa ne kehonkoostumusnittauksen tulokset ja ne on kyllä karmaisevaa luettavaa. Heikkohermoiset älkää lukeko ;)

paino 90,5
rasvaprosentti 52,5
painoindeksi 35,4
vyötärö 116.5
luustolihaprosentti 20,4
sisäelinrasvataso 12

Että silleen. Tässä on haastetta joksikin aikaa, että nuo luvut saa korjattua inhimillisemmälle tasolle. En minä sitä epäile, etteikö se onnistu, mutta työtä se vaatiii. Nythän sitä toivoo, että olisi jo aiemmin havahtunut todellisuuteen, mutta parempi myöhään kuin paljon myöhään.


Vielä  sananlasku tälle päivälle: Omena päivässä pitää lääkärin loitolla. Ainakin jos sattuu osumaan sillä siihen lääkäriin.

Salilla

No niin. Jos nyt ensiksi selittäisi tuota koiran kuvaa tuossa blogin alussa. Se on siinä siksi, kun en viitsi itsestäni siihen kuvaa tällätä ja onhan se paljon paremman näköinen muutenkin.

Kävin siis salilla aamulla. Eilisen ensimmäisen kerran jäljiltä ei tuntunut mitään kipuja tai muita kolotuksia olevan. Ohjaaja katsoi koko "rehkimiseni" ajan, että varmasti teen liikkeet oikein. Tokihan minulle eilen ne samat näytettiin ja teinkin jo kerran, mutta varmuus ennenkaikkea.

Sain melkein kaikki toistot tehtyä kaikissa laitteissa, mutta parista jäi kesken, kun puhti loppui. Ei se toisaalta ole ihme, kun ottaa huomioon ettei valovuosiin ole tehnyt mitään raskaita töitäkään missä käsivoimia olisi tullut. On pikemminkin ne meikäläisen hommat olleet kevyehköjä.

Nyt pitää suunnitella jonkinlainen viikko-ohjelma milloin mitäkin liikuntamuotoa harjoittaa. Kysyinkin sitä ohjaajalta aamulla, mutta kun ne ohjeet taisi mennä toisesta korvasta sisään ja samontein toisesta hien mukana pyyhkeeseen ;)

Nyt iltapäivällä tuntuu lihaksissa hieman kipeyttä. Sieltä ne alkaa löytyä, käyttämättömänä olleet. Kärsi kurja, kärsi. Tuli tuosta mieleeni, kun olin eräänä kesänä töissä puutarhalla. Ensimmäiset kaksi viikkoa olin niin kipeä lihaksistosta, kuin ikinä kukaan voi olla. Siellä oli takuulla kipeänä semmoisiakin lihaksia, joita ei ole edes olemassa. Sitten kun siihen kyykkimiseen ja muuhun tottui ei ollut hätä päivää. Samoin varmaan tulee tässäkin käymään.

Nyt se alkaa

Tai siis johan se alkoi viikko sitten sunnuntaina. Niin mikä alkoi? No läskien hävitys. On ikäänkuin vuosien varrella tullut (huomaamatta) ;) painoa ihan liikaa. Joka kevät, kesä, syksy ja talvi olen ajatellut aloittaa uuden uljaan elämän, mutta kas kun sitä ei vaan ole saanut aikaiseksi.

Nyt syystä tai kolmannesta otin itseäni oikein kunnolla niskasta kiinni ja ilmottauduin elämäni ensimmäisen kerran vapaaehtoisesti jumppaan. Eikä siinä vielä kaikki. Tänään kävin ilmottautumassa kuntosalille. Että silleen. Minä jumppaan ja salille. Sitä ei hevillä usko kukaan.

Minä olen aina inhonnut liikuntaa. Kouluaikainen liikunta vuonna miekka ja kirves oli ihan syvältä. En voinut sietää niitä akkoja, jotka sitä opettivat silloin. Siitä jäi kammo koko hommaa kohtaan. Vuodet ovat kuluneet ja liikkumattomuus on tehnyt tuhojaan.

Käytännöllisesti katsoen joka paikka on jo rempallaan. Vaivoja on enempi kuin lääkärikirjassa. Ihme ja kumma veriarvot, kolesteroli, sokeri ja muut tärkeät arvot ovat kohdallaan. Mutta mahan ympärys on hirmuinen.

Laitan tänne noita rasva ym. arvoja kunhan muistan kysellä ne sieltä salilta. Mulle kun tänään tehtiin kehonkoostumusmittaus. Rasvaprosentti ainakin oli ihan tajuttoman korkea. Ja kaikki muukin :( Mutta ne tulee paranemaan ihan varmasti.

Niin tuosta uuden uljaan elämän aloituksesta vielä. Söin siis Nutrilett Quick Start-paketin annoksia 5 päivää. Sillä paino putosi 2 kg. Nyt sen jälkeen jatkan omilla opeilla yksinkertaisesti syömällä vähemmän ja liikkumalla enemmän. Eihän siihen laihduttamiseen muuta tartte. Paitsi ihan jumalattomasti itsekuria.