Kohtauksen partaalla kahdesti samana päivänä

Voi jessus kun minua väsyttää. En ole koko viikolla nukkunut yhtään kunnon yötä. Jokin asia varmaan painaa, mutta kun en tiedä mikä. Aamulla ei jaksaisi millään raahautua petistä ylös, touhuta aamutoimet ja lähteä harjoitteluun. Tänä aamuna kun katsoin peiliin, niin silmien alla oli pussit jotka ylettyivät poskille asti. Meinasin vallan pelläästyä, että kuka helvetti tuo on. En minä ainakaan. Nyt on kyllä ollut täysikuun aika, mutta en minä ole aiemmin seurannut vaikuttaisiko se uneen.

Labrayhdistyksen retken suunnittelu on menossa hyvää vauhtia eteenpäin. Odottelen tarjouksia matkatoimistoilta ja sen jälkeen päätetään asia lopullisesti. Nyt olen vähän kokeneempi hoitamaan retkiasiaa, kuin viime syksynä. On jo jotakin pohjaa, mitä kysellä ja miten järjestää. Onneksi on myös tuttavia eri aloilta joiden puoleen voi kääntyä.

Harjoittelussa sain kyselyn tehtyä ja nyt odottelen vastauksia. Teen niistä sitten jonkinlaisen yhteenvedon.

Salilla oli karsee tungos, kun yritin mennä sinne tuossa klo. 15. En viitsinyt jäädä siihen tungokseen ja tulin kotiin. Käyn siis nyt salilla aina harjoittelusta tullessa ja sitten tulen kotiin. Pitää nyt katsoa saanko lähdettyä sinne vielä tänään, vai yritänkö vasta huomenna.

Onneksi olen nyt tehnyt kaikki kurssiin liittyvät tehtävät. Paljon sieltä näkyi puuttuvan vastauksia, mutta mitäpä se mulle kuuluu. Pääasia, että itse olen kaikki tehnyt mitä on pyydettykin.

Tänään meinasin kyllä saada sydänlaakin, kun oli eräästä instanssista tullut kirje. Avasin sen, luin ja en ymmärtänyt yhtään mitään. Asia oli selitetty mahdollisimman epäselvästi. Minulla jo koko elämä vilisi silmien editse, että mikähän tämä nyt on. Eihän se auttanut muu, kuin ruveta soittamaan. Onneksi oli kysymys vaan viitenumeron muuttumisesta. Olisihan tuon asian voinut siihen kirjeeseen jotenkin selväkielisesti laittaa, ettei ihmisen tarvitsisi sydänkohtauksen partaalla olla.  

Syömässä

Kävin eilen illalla syömässä uudessa Torero ravintolassa. Mielestäni ruoka ja palvelu olivat oikein mainioita. Annos oli ihan hyvän kokoinen minulle ja pihviä tilatessa tarjoilija varmisti kypsyysasteen. Osa hinnoista oli varmaan ihan kohtuullista ravintola tasoa, mutta jotkut pihvit olivat kalliita. Paljon oli syöjiä vaikka oli arki-ilta. Lieneekö sitten uutuuden viehätystä, vai mitä?

Tänään pitää käydä toisessa ennen käymättömässä paikassa eli kahvila Murussa. Tarttee suunnitella labrayhdistyksen kevät matkaa, ja Muru on juuri sopivalla paikalla kaupunkia pienimuotoiseen tapaamiseen. Tulipa siihen sitten autolla tai kävelemällä.

.