perjantai 11. helmikuuta 2011

Kiirettä pitää

Tällä viikolla sitä on ollut joka ilta jotain menoa. Ihan on kalenteri ollut tarpeen. Ei minun hatarassa päässä muuten pysyisi minne mennä ja milloin :) Kolmena iltana oli datanomi opiskeluja ja yhtenä jumppaa. Onneksi meidän oma jumppaohjaaja oli tullut terveenä takaisin. Se oli pitänyt influenssan. Se taitaa taas tänä talvena ollakin kohtalaisen kova tauti keneen se iskee.

Salilla olen käynyt tällä viikolla neljä kertaa ja kyllä sen huomaa, että on siitä hyötyä. Eilen illalla nimittäin tehtiin pallojumppaa. Syksyllä en jaksanut/voinut tehdä vatsoja pallon päällä. Eilen meni kohtalaisen hyvin. Joskin vielä on läsää sen verran, että on petraamisen varaa.

Koiranpentuja katselin netistä yhtenä iltana, mutta en vielä ottanut yhteyttä kehenkään. Oli siellä monessa paikassa kyllä suunnitteilla pentueita. Jotkut antaa koiria vain harrastaviin koteihin, mutta on niitäkin jotka antaa ihan vaan kotikoiraksi. Sitäpaitsi eihän se meilläkään tule ihan laiskaksi sohvakoiraksi. Tottakai sen kanssa leikitään, lenkkeillään, opetetaan temppuja. Saa olla vapaana mökillä, uida, samota metsissä. Sitä hierotaan ja höpsytetään. Minulla on metritolkulla koirakirjoja esim. Koiran kotikylpylä ja Lepoa tassuille. Ensimmäisessä neuvotaan koiran hierontaa ja venyttelyä ja toisessa hemmotteluhoitoja :) nelijalkaiselle ystävälle. Että silleen.

Ostin tänään tasapainolaudan. Pitää sillä alkaa treenaamaan tuota keskivartaloa. Katsoin mukana tulevan DVD:n ja aika monipuolisesti sillä voi jumpata. Mutta tärkein on aluksi saada vasemmalle puolelle tasapainoa ja voimaa enemmän. Sitäpaitsi sitä voi käyttää myös istuessa. Parasta-aikaa temppuilen sen kanssa. Väkiselläkin tulee liikettä keskivartaloon, kun tasapainoilee tässä kirjoittaessa, ettei putoo penkiltä.

Huomenna on sitten sen korkeakulttuurin vuoro, eli menen sinne oopperaan. Kirjoitan siitä sitten tuota tuonnempana.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Elämää noin yleensä

Opiskelut on alkaneet ihan kohtalaisesti. Mitä nyt tulehdus on olkapäässä, kyynärpäässä ja ranteessa, mutta muutoin mennee hyvin. Pitäs ostaa semmoinen kunnollinen rannetuki tai mikä lasta se nyt onkin. Onhan mulla noita tukia lähestulkoon joka paikkaan mitä kehossa on, mutta hyvin tukevaa rannetukea ei ole.

Perjantai iltana tuli päätettyä, että meille taidetaan hankkia uusi koira. Pitää ruveta panemaan rahaa sivuun sitä varten, että syksyllä olisi koossa 1300 €, jonka ne sheltinpennut maksaa nykyään. Pitää myös ottaa selvää missä päin niitä pentuja silloin syksyllä olisi tarjolla. Ja olisihan se varattava ajoissa, muutoin niitä ei tahdo saada. Jos sen pennun saisi joskus syyskuussa, niin vielä kerkeisi opettaa sisäsiistiksi ennen lumien tuloa. Että siinäpä projektia taas kerrakseen.

Salilla olen käynyt ahkerasti. Vaihdettiin ohjelmaan, jossa on 10 toistoa. Se on nyt muistaakseni voimaharjoittelua. Kymmenen toistokertaa tuntuu tosi vähältä, mutta voihan sen tehdä kaksi kertaa peräkkäin. Painosta en nyt tiedä, kun en ole käynyt vaa'alla, muuta ei se nousemaan päin ole. Kokeilin eilen niitä mustia farkkuja jotka mies lupasi mulle. Nappi menee kiinni, jos oikein pirusti vetää mahaa sisään ja makaa samalla sängyllä potslojonaan ;) vetoketju ei kyllä änähtänytkään. Vielä on matkaa taivallettavana, mutta kyllä se päivä tulee, kun mulla on "uudet käytetyt" mustat farkut jallaassa.

Jumppa kritiikkiä

Viikko hurahti taas. Minne sit lie taas aika kulunut. Torstai iltana olin jumpassa, mutta siellä ei ollutkaan meidän tavallinen ohjaaja. Se oli sairastunut ja tilalla oli joku nuori tyttö, joka olin niin saatanan pirtee ja ärsyttävä, kuin vaan voi olla. Ei ottanut yhtään huomioon sitä, että me ollaan XXL ja jopa XXXL-kokoisia. Olisi pitänyt hyppiä edestakaisin kuin jänis jolla on ADHD.

Muutamassa välissä olis pitänyt ruveta pomppimaan jotain ihme kuviota, mutta loppui lyhyeen kun sanoin ettei tule kuuloonkaan. Herrajumala kun me ei pysytty tahdissa yhtään muutenkaan, niin vielä siihen koreografiat päälle. Sitten se ohjaaja huusi aina liikkeiden lopussa kuin kuljuhanhi että, VIELÄ MENEE YKSI. Jessus kun meinasin kesken homman lähtee kotiin. Vaihtoehtona olisi ollut tirvasta sitä nekkuun ;) Sitten kun se tunti loppui ja päästiin pukuhuoneeseen, niin toivottiin ettei Sari ikinä olisi pois tai jos olisikin, niin ei ainakaan tuo ohjaaja tulisi tilalle.

Tähän kevään jumppaan on ilmoittautunut kolme miestä. Yksi niistä oli ensimmäistä kertaa nyt torstaina ja varmaan pelläästy sitä touhua, niin ettei enää tulekaan. Kyllähän se ohjaaja sanoi olevansa tuuraushommissa, mutta jos se mies sai siitä huolimatta elinikäisen trauman koko hommaan. En minäkään älynnyt sanoa, ettei se aina tuommosta helvettiä ole.