Raparperipiirakka

Nyt kun alkaa olla raparperiaika niin tekaisin tuossa mielipiirakkani. 


Antin raparperipiiras 


Pohja:
150g voita
1 dl sokeria
1 muna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Täyte:
2 dl kermaviiliä
½ dl sokeria
1 muna
1 tl vaniljasokeria
2-3 raparperin vartta


Vaahdota voi ja sokeri. Sekoita joukkoon muna ja vehnäjauho-leivinjauheseos. Painele taikina hyvin voideltuun irtopohjavuokaan, halkaisija n. 20 cm. Sekoita täytteen ainekset keskenään ja kaada taikinapohjan päälle. Lisää kuoritut ja pieneksi paloitellut raparperit täytteen päälle. Paista 200 asteisessa uunissa alaritilällä n. 30 min. Tämä on alkuperäinen ohje, mutta minä teen hieman toisin. Eli sekoitan kaikki täytteen aineet, myös raparperin, ensin ja laitan täytteen jääkaappiin siksi aikaa kun teen pohjan. Vaniljaa laitan vähintään 2 tl ja raparperiä paljon. Paistanut olen pyöreässä lasivuoassa.

 

• 
  

No nyt se loppui

Niin jatkuva selkäkipu loppui vihdoinkin. En tiedä mikä sen lopetti, mutta pari päivää on ollut parempi olla. Toki vielä vihloo silloin tällöin, mutta se jatkuva jäytäminen on loppu. Hallelujaa.

Huomenna, jos ei sataisi kuin Esterin persamuksesta, niin pääsisi mökille. Viime perjantaina ei oltu, kun piti sitä jääkiekkoa vahdata. Jopa minä katsoin kaksi ottelua. Eiköhän sitä urheilusivistystä siinä tullutkin seuraavan vuoden ajaksi. Tai useammaksikin. Euroviisut sentään jätin katsomatta.

Tällä viikolla olen parina päivänä hoitanut sosiaalisia suhteita. Pitää aina silloin tällöin koettaa änkäytyä tuttavia tapaamaan. Tokihan se mukavaan on nähdä, mutta kun ei aina vaan itsestään saa irti lähteä käymään jonkun luona.

Eilen tapasin tuossa meidän takapihalla 8 viikkoisen Labradorinnoutajan pennun ja taisihan siinä olla sen emäntä myös :) Herttinen kun oli söötti pentu. Ihan musta ja naskalihampainen. Eipä vähän taas alkanut tehdä mieli omaa koiraa. Sitten illalla katselin sheltinpentuja, mutta en mitään konkreettista tehnyt asian eteen. Eipähän ne kasvattajat tule kotiin tarjoamaan, jos en itse saa aikaiseksi kysellä ja varata sitä.

Kipuilu jatkuu

Selkä kipu jatkuu. Ei siis auta yhtään mikään. Ei venyttely, sali, lämpö, kylmä, kipulaastarit, lääkkeet, rasvat, salvat, pehmeä peti, kova peti, pyöräily, kävely. Alkaa olla omat keinot lopussa. Terveyskeskukseen ei pääse ajavarausta pitemmälle ja hyvä jos siihenkään. Päivässä on kaksi tuntia aikaa soittaa ajanvarausta ja saatte uskoa, että siihen saa jonottaa puhelin kädessä. Päivystykseen ei pääse, kun tätä on jo ollut yli viikko. Taasko pitää satanen maksaa yksityiselle, sinne kyllä pääsee. Sitäpaitsi nyt ei edes satanen mahtaisi riittää, kun tietysti pitää ottaa röntgenkuvat ja sitä sun tätä. Voi perkele.