"Ompelua"

Minä aina silloin tällöin haluan ommella vaikka minulla ei ole siihen lahjoja eikä kärsivällisyyttä. Viime viikolla oli Anttilassa 70x70 cm tyynyjä tarjouksessa. Taisi olla 2 kpl/15 €. Minä ostin ne ja ajattelin tehdä ihan itse niihin päälliset. Tarkoitus oli siis tehdä niistä sohvatyynyjä. Tiesin, että minulla on muutamia kankaanpaloja jemmassa ja voisin niistä ehkä saada jotain tehtyä. Kuitenkin pengoin kankaanpalakorin ja ostin siitä juuri sopivan kokoisen palan vihreää kangasta, mitä kangasta se on, en tiedä. Näin siis toisen tyynyn kangas oli ainakin varmasti kooltaan sopiva.

 Parin päivän perästä oli aikaa ruveta ompelemaan. Ensin telkkusin koneen kanssa, kun en tarvii sitä vanhaa roppanaa kovinkaan usein ja en edes muista miten se langoitetaan. Onneksi on netti, sieltä löytää jopa langoitusohjeen :) No sain kursittua jotenkin sen kankaan sivut yhteen ja jopa siksakattua, ettei kangas purkaudu. Huomatkaa tämä suuri älynväläys. Välillä tappelin koneen kanssa kun en osannut tikin pitutta säätää ja se saat.... ryttäsi sen alalangan tuhannen myttyyn koko ajan. Kyllä perk... lenteli.

Alunperin tarkoitus oli ommella vetoketju yhdelle sivulle ja kuukletin siihenkin helppotajuisen ohjeen. Arvatkaapas vain unohtuiko se heti alussa ja ei sitä minun taidoilla enää siihen viimeiseen sivuun voinut ommella. Sitten miettimään millä kiinnitän sivun kiinni kun sen tyynyn joskus sinne saan sisään.

Nepparit tuli mieleen. Ne on helppo ommella käsin ja pitävät tarpeeksi kiinni. Prismassa käydessäni katselin niitä ompelutarvikkeita ja ostin ihan tavallisia neppareita ja sitten sorruin ostamaan sen  ihmevekottimen, jolla painonappeja kiinnitetään. Siis sen Prymin vekottimen, jossa vasaralla taotaan ne painonapit kiinni. Voi herrimunjee sitäkin ostosta. Ensinnäkin luin niitä ohjeita varmaan päivän ennen kuin ymmärsin miten ne hemmetin palat kuuluu laittaa ja ne napit siihen kankaaseen. Sitten vaan rohkeasti kokeilemaan ja hyvinhän se meni sen alapuolen kanssa. Yläpuolen onnistuinkin sitten kiinnittämään väärin päin. Onneksi se lähti hyvin irti, mutta siinä meni yksi yläpuolen osa hukkaan. Voi jee verenpaine oli varmaan toisella mittarilla, mutta etiäppäin sano mummo lumessa.

Pidin muutaman tuumauspäivän ja leikkasin toista tyynyä varten kankaan valmiiksi. Tänään sitten rupesin laittamaan niitä painonappeja ja se onnistui ihan hyvin. Nyt se suuri saavutukseni on sohvalla.

Varmaan te jotka osaatte ommella vaikka unissanne nauraa rätkätätte tälle ja niin pitääkin. Minusta ei ole käsityöihmiseksi vaikka kuinka haluaisin :) Niin, paitsi se toinen tyynynpäällinen on tekemättä ja, että juttu jatkuu seuraavassa osassa. Milloin se sitten tuleekaan.