Soitin äsken yhteen kenneliin, jossa on shelttipentuja. Saas nähdä tuleeko sieltä uusi koira meidän huusholliin. Minähän lähtisin juuri tältä istumalta kirkuen hakemaan sitä, mutta kun on otetteva huomioon toinenkin mielipide. Toinen mielipide on tällä hetkellä vesillä. Onhan tätä asiaa pitkin vuotta pohdittu ja suunniteltu, mutta siihen se sitten on jäänyt. Nyt sain kimmokkeen, kun aiemmin tänään olin menossa kauppaan ja 15 viikon ikäinen sheltti tuli vastaan. Oli niin ihanainen pakkaus, että siltä seisomalta soitin tuonne kenneliin, joka ilmoitti vapaita pentuja.
Hintaa tällä uudella asukkaalla olisi "vaatimattomat" 1300 euroa. Eipä se kyllä mikään yllätys ollut, sen hintaisia ne on lähes joka kennelissä. Jos koiran ottaa niin siihen on sitten taas sitouduttava yli kymmeneksi vuodeksi. Kestettävä pentuajan pissien ja kakkojen siivoukset, terävät hampaat, mahdollisesti silputut tavarat, mahdolliset sairaudet, hankittava hoitopaikka jos johonkin matkalle haluaisi lähteä jne. jne. MUTTA sitä iloa mitä koira tuo sille ei ole hintaa. On se niin mukavaa kun on joku hännäheiluttaja kotona (muukin kuin ukko :)) odottamassa kun palaat kotiin. Lämmittämässä jalkopäätä nukkuessa. Viemässä ulos lenkille. Ja vain yksinkertaisesti olemalla siinä höpsytettävänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti