Tänään kiukutti niin maan perskeleesti. Aamulla piti olla netin kautta luento, jota me kurssilaiset oltaisi katsottu. Minäkin olin jo hyvissä ajoin paikalla hirmu kiinnostuneena uudesta asiasta. Eihän siitä tullut yhtään mitään. Ääni ei kuulunut kunnolla tai ei oikeastaan yhtään. Pirusti oli viisaita ihmisiä siellä toisessa kaupungissa sitä touhuamassa, mutta tulos oli meille nolla.Se kun tämä tietotekniikka on kuulemma tehty helpottamaan ihmisten elämää :) Aamupäivä meni siinä sitten ihan pelastusarmeijalle. Sinäkin aikana olisi kerinnyt opiskella jotain ihan oikeaakin asiaa.
Onneksi kotiin pääsi pois kohtuullisen aikaisin. Kävin salilla purkamassa enintä kyrsimistä. Tuli mieleen, että pitäsköhän ostaa kotiin nyrkkeilysäkki. Siihen saisi purkaa päivän aikana mielen päälle käyneet asiat. Tai minun tapauksessa se olisi viisainta laittaa sinne kurssipaikan käytävälle.
Tiesin jo kurssille pyrkiessäni, että siellä joutuu tekemään pari- ja ryhmätöitä. Ajattelin kuitenkin, että tavalla tai toisella pääsen niistä livistämään. Oho eipä onnistukaan. Kun kyse on sosiaalisesta mediasta, niin pitää olla niin sosiaalinen, että yököttää. Syy on kyllä kokonaan minussa. Minä en vaan pysty siihen, ei riitä resurssit olla niin hel....n sosiaalinen, kuin monet muut, jotka jaksavat aina hymyillä ja olla niin #&/*aarrrrrgggggggggggggghhhhhhhhhhhhh.
No ei auta itkut markkinoilla. Itsepähän olen itseni tällekkin kurssille tunkenut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti