Katsoin äsken ohjelman ruotsalaisesta naisesta joka oli iältään 94 ja teki töitä koko ajan omassa hotellissaan ja yksin!! Siivosi, laittoi ruuat, petasi pedit ja ihan kaikki mitä hotellissa tehdään!!! Ei huolinut apua, kun kukaan ei osaa tehdä hänelle mieliksi. Hotellissa oli 15 huonetta ja niissä yhteensä 42 vuodepaikkaa. Ei voinut muuta kuin monttu auki katsoa sitä elämän iloa ja jaksamista. Herrimunjee, minä olen kymmeniä vuosia nuorempi ja minulla ei koko elämän aikana, ole ollut niin paljon virtaa kuin tällä naisella.
Eilen olisi ollut varatut liput teatteriin, mutta minä jouduin sen perumaan tämän sairastelun takia. Kaverilta tosin oli tullut viesti, ettei sitä nähnyt kukaan, kun näytös oli peruutettu. Täytyy yrittää joku toinen lauantai mennä katsomaan tätä Viimeistä sikaria.
Voinut olen ihan hyvin, eikä särkylääkkeitäkään tarvitse ottaa juuri muulloin kuin aamulla. Viimeisen antibiootin söin tänään ja se olikin hyvä juttu. Ei tarvitse vahdata kelloa, milloin tabun ottaa. Niitä kun piti ottaa noin kahdeksan tunnin välein ja yhden ottoaika oli klo 24. Minähän siihen aikaan tavallaan jo horotan muissa maailmoissa ja nyt piti vahdata sen antibiootin ottamista.
Harmittaa kun ei pääse salille (ja jumppaan), mutta ei sitä kärsi, eikä uskalla lähtea repimään ennen kuin on parantunut. Onneksi salilla on niin hyvä henkilökunta, että sain hyvityksen maksuista ja kutsuivat vielä käymäänkin tässä välillä, jos jaksan käydä joutavia höpöttelemässä ;) Pitää piipahtaa joku päivä, kun kuitenkin liikkua pitäsi jaksamisen mukaan. Käytiin aamulla tunnin verran ulkoilemassa ja eipä tuo ollut yhtään hassumpaa. Heti kyllä huomaa, että paino alkaa kivuta ylöspäin, kun ei sitä treeniä ja liikettä tule niin paljoa :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti