Viikko hurahti taas. Minne sit lie taas aika kulunut. Torstai iltana olin jumpassa, mutta siellä ei ollutkaan meidän tavallinen ohjaaja. Se oli sairastunut ja tilalla oli joku nuori tyttö, joka olin niin saatanan pirtee ja ärsyttävä, kuin vaan voi olla. Ei ottanut yhtään huomioon sitä, että me ollaan XXL ja jopa XXXL-kokoisia. Olisi pitänyt hyppiä edestakaisin kuin jänis jolla on ADHD.
Muutamassa välissä olis pitänyt ruveta pomppimaan jotain ihme kuviota, mutta loppui lyhyeen kun sanoin ettei tule kuuloonkaan. Herrajumala kun me ei pysytty tahdissa yhtään muutenkaan, niin vielä siihen koreografiat päälle. Sitten se ohjaaja huusi aina liikkeiden lopussa kuin kuljuhanhi että, VIELÄ MENEE YKSI. Jessus kun meinasin kesken homman lähtee kotiin. Vaihtoehtona olisi ollut tirvasta sitä nekkuun ;) Sitten kun se tunti loppui ja päästiin pukuhuoneeseen, niin toivottiin ettei Sari ikinä olisi pois tai jos olisikin, niin ei ainakaan tuo ohjaaja tulisi tilalle.
Tähän kevään jumppaan on ilmoittautunut kolme miestä. Yksi niistä oli ensimmäistä kertaa nyt torstaina ja varmaan pelläästy sitä touhua, niin ettei enää tulekaan. Kyllähän se ohjaaja sanoi olevansa tuuraushommissa, mutta jos se mies sai siitä huolimatta elinikäisen trauman koko hommaan. En minäkään älynnyt sanoa, ettei se aina tuommosta helvettiä ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti