Tänään en harrastanut mitään sen kummempaa liikuntaa. Pitää olla välillä vapaatakin tästä treenauksesta. Imuroin aamulla ja siinä tuli venytyksiä, kun villakoiria metsäsästi sänkyjen ja kaappien alta. En tiedä eilinen perunannostoko vai jumppa rasitti polvea, mutta siihen kyllä kolotti pitkin viime yötä ja aamua. Pyöräiltyä tuli ehkä 5-6 km.
Kävin ostamassa toiset treenihousut. Saa yhdet olla käytössä ja toiset välillä pyykissä. Tähän varusteluun on mennyt jonkin verran rahaa, kun ei oikein ollut sopivia kamppeita. Eipä sen puoleen se on osa sitä sitoutumista tähän hommaan. Mitä hullua minä niillä muuta tekisin. En sitten niin mitään.
Anu sanoi minulle, että vaakaa ei välttämättä tartte tuijottaa. Minähän tietysti aamulla sille kipusin ja kappas vain kilo on lähtenyt taas viikkoon. Nyt on lähes kolme kiloa vähentynyt läski tästä naisesta. Minähän hyppelehdin pitkin olohuonetta ja kiljuin ilosta. Onneksi mies on tottunut näihin hulluuskohtauksiin, eikä juurikaan ihmetellyt.
Tänään aion olla itselleni armollinen ja ottaa saunakaljan sekä jotain muutakin lihottavaa ja epäterveellistä herkkua. Mielestäni itseltään ei pidä kieltää kaikkea. Jos välillä retkahtaa johonkin, niin sen jälkeen vaan jatkaa sitä uuden uljaan elämän tavoittelua. Ei tämä saa olla niin tiukkapipoista, vaikka tosissani olenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti